Mikä päivä! Ensin oli rokotuskäynti eläinlääkärin luona yhdessä Mirkan kanssa. Siinä ei mitään; eläinlääkäri teki yleistarkastuksen ja kaikki oli hyvin eikä pientä pistosta säikähdetty. Sen jälkeen vielä tarkastettiin kynsitilanne (minulla parempi kuin Mirkalla joka on säikky likka kynsienleikkauksen ollessa kyseessä!).
Kotiin tultiin ruokakaupan kautta ja emännän kantaessa kasseja sisään kuului mummin ja Toinin huuto: nyt se oksentaa! Emäntä nappasi Vanin syliin, näki että henki ei kulkenut, väri oli huono ja suusta tuli kuola - anafylaktinen shokkiko kysymyksessä? Isäntä hyppi saappaisiinsa ja sit mentiin tuhatta ja sataa, eläinlääkäri onneksi on muutaman minuutin matkan päässä. Sisään rynnättiin eloton koira sylissä muista asiakkaista välittämättä todeten että nyt on tosi kysymyksessä ja henki ei kulje!! Kaisa Wuorimaa oli tilanteen tasalla, katsoi nieluun, totesi että siellä on este ja sai kalastettu pitkillä pihdeillä takanieluun kiilautuneen rustopalan ulos; intuboi ja ventiloi lyhyen hetken jonka jälkeen spontaani hengitys palautui, pulssikin alkoi tuntua jälleen ja hyvin pikkuhiljaa koira palasi taivaan portilta. Vähintäin kolme tassua oli jo portin toisella puolella mutta saatiin hännänpäästä nykäistyä hauveli takaisin! Kotona on päivä sitten mennyt voimia kerätessä. Hetki sitten käytiin jo ulkona takapihalla pisulla joten elämä näyttää voittavan. Huh huh.
Näin se on kun on syntynyt ahmatiksi ja aamuluusta oli jäänyt rustopala jäljelle jota tietenkin piti heti hotkia jottei Mirka olisi ehtinyt ensin apajalle. Tokkopa tämä "läheltä piti- tilanne" neitiä rauhoittaa pitkäksi aikaa!!
